perjantai 31. tammikuuta 2020

58#


Kun ystävällinen katse 
muuttuu kaiuksi itsestään,
varjoksi, joka pimentää päiviä
ja öitä.

Älä ikinä katso minua niin.

2 kommenttia:

  1. Puhutteleva runo! Toi mieleeni muistisairaan vanhuksen, jota hoidin (siitä on aikaa yli 10 v.) Kiitos, kun jaat runojasi luettavaksi.

    VastaaPoista

Kerro, kerro, kuvastin...