keskiviikko 30. lokakuuta 2019

53#


Valkeus tulee yhdessä yössä,
kuin selkeä ajatus.
Ajoituksesta olen montaa mieltä,
kun lipsun jäisellä tiellä.

Sydän palelee takin alla,
kun ikävöin kesää ensimmäisen kerran.

Koskaan.

Äkillinen kylmyys saa railoja aikaan,
mutta eivät kädet siksi vapise.



maanantai 21. lokakuuta 2019

52#

Sinä päivänä päätin kadota.
Valitsin olla olematta.

Mitään.
Kenellekään.

Ja kuitenkaan,
yksin ei voi haudata itseään.

Toisitko lapion?

Ei, ei sinne ruusupensaan alle.
Pellon reunaan,
auringonkukkien varjoon
pitämään variksenpelätille seuraa.

Uskallatko?

Vai piiloudutko sinne,
missä hymyilin vaivautunutta hymyä
asioille, jotka eivät naurata.
Loukkauksille,
jotka otin vastaan,
koska niin on tapana.

Rypistynyttä paperia on sydän,
johon sattuu.

Kosketuksesta jää aina jälki.

Oliko tarkoitus repiä?

Tuskin mietin sitä itse,
kun lasken varpaani vihreämmälle niitylle.

Sinä ehkä mietit.

Miten sisällä voikaan olla
näin pimeää?




keskiviikko 16. lokakuuta 2019

51#


Haudalla paleltuneet kukat,
jonkun istuttamat.

En tuo kynttilöitä,
enkä ikävöi.

Katson kaiverrettuja kirjaimia.
Meillä ei tainnut kesää ollakaan.

Jäimme iltasatujen aikaan,
enkä pidemmälle tahdo muistaa.

Silti mietin,
mitä ajattelisit nyt.




50#

Halaus oikeaan aikaan.

Vaikka mikään ei muutu,
vaikka itkettää enemmän,
tuntuu siltä, että riitän.