maanantai 29. heinäkuuta 2019

43#

Varpaat rantavedessä,
hetken rauha pehmeässä hiekassa,
kuin aarretta piilottaisin.

Lämpö silittää kasvojen tyyntä pintaa.
Aurinko värittää silmiisi
meripihkan hehkun.

Ajatuksia ei lueta hymyjen painosta,
ja valitsen olla hiljaa.

Olisinpa parempi ihminen.

Mutta minä unohdan.

Hymyilen, kun tähtitaivas syttyy,
kun pakkanen hiipii vesien päältä.

Ajattelen sinua ja aurinkoa.

Ethän palele siellä jossain.




torstai 25. heinäkuuta 2019

42#


Tunnemme myötähäpeää
epävarmuuden edessä.
Katsomme pois,
toivomme toisen kasvattavan
itse itseään

ihmisenä.

Katsomme pois olematta
ihmisille ihmisiä.

Piiloudumme häpeän taakse,
sen, joka onkin omaa.
Ei yhtään niin kaunista,
ei yhtään niin somaa.

Usein on helpompi kiillottaa
jo valmiiksi kiiltävää.

Kai se on pelkoa siitä,
että tummuneen pinnan alta
voisi löytyä jotain kauniimpaa.

Jotain, jonka rinnalla
omamme himmenee.