perjantai 22. maaliskuuta 2019

39#


Kevättuulessa taipuvat oksat.

Kateellisena katson latvuksiin,
jotka talven jaksoivat kantaa.

Oma varteni on hauras ja hallanarka,
kellarista ikkunalle nostettu
ranka.

Kun maailma herää eloon,
räpyttelen silmiä auringossa,
joka silittää silmänalusia,
kuivattaa kostuneet nurkat.

Säteet kutittavat suupieltä,
vaikka vielä en jaksa hymyillä
silmiin asti.

Odotan, kunnes lumi sulaa ja
vilja orastaa.