tiistai 10. huhtikuuta 2018

Runo 33#


Hyasintin häivähdys hiuksissasi,
keltaisen meren tuoksu.
On kuin maailma olisi vasta luotu
sinun askeleistasi,
jotka tanssivat veden juoksussa
juopuneena auringon pisaroista.
Sateenkaaren värit lehtiverhossa
katseitten yllä.

Kuin tähdet olisivat laskeutuneet.

Tuhansittain valkeita öitä niityllä,
joka hehkuu naurussasi.
Hymyjesi varjossa se helähtää.
Katseesi pinnasta heijastuu hiljaisuus,
joka lupaa tuulta ja tyventä,
hetkiä perhosen lentää.

Korvasi takana kultaiset säteet,
sormiesi lämmössä sokaistun valosta.
Kosketuksesi kirjoittaa hehkuvan aamun.

Hengitän taivasta.

Levitän siipeni,
tahdon elää!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro, kuvastin...