lauantai 24. maaliskuuta 2018

Runo 32#



Ohhoh. Pahoittelut piiiiitkästä hiljaisuudesta.
Pöytälaatikkoon olen välillä raapustellut 
ajatuksia, mutta ne ovat jääneet puolitiehen.
Luovuutta ei kuitenkaan voi pakottaa,
ja kuitenkin täällä ollaan - harvakseltaan,
mutta kumminkin!

***


Elämä on juhla.
Kolmen aikaan aamuyöstä,
kun tuhkimot ovat palanneet.
Lasikengät palasina baarijakkaran alla,
eilisen kasvot tuijottavat tyynystä takaisin.
Muistikuvat hataria,
piirrettiinkö ne vasurilla,
kuten ***** otsaasi?

Elämä on juhla.
Kolmen aikaan aamuyöstä,
kun pyörit neljättä tuntia kylmissä lakanoissa.

Toisilla on vaan vähän paskemmat bileet.
Sinua ei koskaan edes kutsuta.

Mutta ei kai limusiinin viereen 
voisikaan parkkeerata luudalla?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro, kuvastin...