tiistai 22. elokuuta 2017

Runo 26#

Voit hakata päätäsi seinään 
eilisen tähden,
itkeä tähdenlentoja,
jotka jäivät näkemättä.

Aina yksi toive vähemmän puolityhjässä maljassa.

Voit ajatella,
ei kukaan edes huomaa, jos lähden,
yhdet kengät vähemmän eteisessä,
jossa kukaan ei asukaan.

Kengät kertovat käyttäjästään.
Pitikö astua siihen paskaan?

Voit kitkeä kitkeriä muistoja sormet verillä
puutarhasta,
jossa kasvatit unelmia omenapuissa.
Ne tuijottavat nyt myrkyllisinä takaisin.

Älä maista.

Pysyisit edes näkyvänä,
etkä häilyisi sadan hennon arven varassa
valmiina valahtamaan palasiksi
ensimmäisestä vastoinkäymisestä,

etkä kävelisi pois ensimmäisen oven ollessa kiinni.

Pitääkö niitä väkisin riuhtoa?

Avaimet ovat sitä varten,
että ne käyvät johonkin.



2 kommenttia:

Kerro, kerro, kuvastin...