tiistai 3. tammikuuta 2017

Runo 21#

Maailma on yhtä vinossa kuin haalennut hymysi,
jäähtynyt huulillesi
kuin unohtunut maitokahvi.

Silti juon sen.
Niin on tapana.

Viimeiseen pisaraan.

Sokeri pohjalla maistuu suolaiselta.
Lisäsit taas kyyneleitä sekaan.

Jokaisella on aamurutiininsa.

Jos aikoo edes joskus herätä.

Katsella päiviä silmästä silmään,
Ei vain lasin takaa.
Välimatkan päästä.

Turhaudun sinuun!

Enkä kuitenkaan jaksa nousta
Nostamaan pimennysverhoa ylös.

Et kestä päivänvaloa.
Se tuntuu tietävän,
Kuinka paljon on rikki.

Kuinka monta railoa on jäässä,
joka peittää ajatusteni aavoja,
Itkuista vettä.
Ilon läikähdyksiä.
Rannatonta ailahtelua.

Vain hyvin syvällä on elämää,
eikä se tahdo kenellekään hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro, kuvastin...