lauantai 19. marraskuuta 2016

Runo 20#


Jääperhoset
kiertelevät katulamppuja
ja minusta tuntuu,
etten ole tuntenut
pitkään aikaan.

Kuinka raskasta lastia kannoin.
Sydän verillä.

Turtana.

Katselen hiljaista lepatusta
ja kyynelehtiviä katuja.

Minä kuuntelen.

Olen kaivannut tätä hiljaisuutta,
jossa kellua kuin unen
jäljiltä aamuisin
lämpimissä lakanoissa.
Hiljaisuutta,
joka laskeutuu lumisateena
maahan ja valaisee päivät,
joihin kynttilöiden lämpö ei riitä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, kerro, kuvastin...