sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Runo 19#

Herään suunnattomaan ikävään.
Taas yksi aamu,
kun kerään itseni kasaan
ja mietin,
miksen koskaan.

Kuinka voi ihminen kadottaa
jotain niin tärkeää.
Se sattuu sittenkin,
kun sen unohtaa.
Eikä voi syyttää kuin itseään.

Enhän tiedä,
olisiko enää mitään sanottavaa,
vaikka sydämeni on toista mieltä.
Puhuisitko vielä samaa kieltä,
vaikka olin hiljaa niin kauan.

Ei tässä elämässä,
ei ehkä milloinkaan.
Mutta tahtoisin tietää,
onko sillä väliä,
että katselen samaa taivasta
ja toivon,
että olet siellä jossain

onnellinen.


Runoblogi

Mietin pitkään, perustanko ihan oman blogin runoille, vai julkaisenko niitä vain *Tavaroiden taikamaailma -blogissani* käsitöiden seassa, niin kuin olen tehnyt jo jonkin aikaa. 

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että elämässäni on menossa sellainen vaihe, jossa kirjoitan aika paljon. Minulla oli usean vuoden väli, jossa en kirjoittanut runon runoa mutta nyt niitä on alkanut taas kertyä.

Tuntuu, että minulla on taas sanoja. Haluan kirjoittaa. Tai no, tulen hullu(mma)ksi jos en kirjoita. Tarvitsen tätä. Tämä on yksi tapa käsitellä elämää. Joten täältä pesee.

Minulle runot ovat aina jollakin tavalla henkilökohtaisia. Ja terapeuttisia. En tiedä, onko niistä iloa kenellekään muulle mutta toivotan jokaisen kiinnostuneen tervetulleeksi lukemaan!

Tähän mennessä toisessa blogissa julkaisemani runot löytyvät näiden linkkien takaa:

1# 2# 3# 4# 5# 6# 7# 8# 9# 10# 11# 12# 13# 14# 15# 16# 17# 18# 19#


Tästä lähtien kaikki uudet raapustukset tulevat kuitenkin tänne.