tiistai 30. lokakuuta 2018

Runo 37#

Hyvä hiljaisuus muuttuu 
varjoksi itsestään,
kun tulee se hetki,
johon asti kaikki on ollut hyvin.

Ehdin jo luulla,
ettei se tulisikaan.

Mutta lehdet putosivat ja
veivät värit mukanaan.

Hymy varisi samoissa tuulissa,
ja naurusta jäljelle 
jäi kaiku auringosta,
joka joskus minussa hehkuu.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

Rakastun syksyyn aina uudelleen.

Vaikka se on niitä tyyppejä,
jotka särkevät sydämesi silloin,
kun luulet kaiken olevan täydellistä.

Niitä tyyppejä,
joiden luokse palataan
kerta kerran jälkeen,
vaikka sielu ei ole enää ainut,
joka on mustelmilla.

Kipu unohtuu,
kunnes herään yhä pimeään aamuun,
enkä tiedä enää,
miten sängystä noustaan,
kun ei aurinko nousekaan.




tiistai 25. syyskuuta 2018

Runo 36#

Etsin unta aamu kahdelta,
kun pimeät lamput tuijottavat
takaisin.

Ne osoittavat kuin aseella.
Hain katse viipyy tunneissa,
jotka kiertävät kehää.

On turha räpiköidä pinnalla
ja odottaa.
Hukkuminen ei satu,
mutta repiminen pala kerrallaan…

Eivät näin syvissä vesissä ui
kuin saalistajat odottaen niitä,
jotka putoavat

tai pudotetaan.

Merialtaissa ei ruokita oravia.
Täällä katsellaan lasin takaa,
kuinka toinen petaa kuten makaa.

Tajunnan rajamailla
eksyn eläintarhaan ja delfinaarioon.
Täällä irvistellään häkkien molemmin puolin,
eivätkä temput enää naurata,
kun pienet äänet saavat apinoiden kasvot.

Tunnen itseni meduusaksi.
Muusaksi sanoi joku kauan sitten.

Silloin yö ei jättänyt leimoja silmien alle,
eikä juna asemalle,
jolta on pitkä matka uuteen aamuun.

Säikähtäisit peilikuvaa.
Luulisit törmänneesi haamuun,
joka jostain on karannut.





torstai 6. syyskuuta 2018

Runo 35#


Tunnen itseni hylyksi,
kun tyyntyy.
Syyskuun usva kalpenee
kasvoillani.

Levottomat sielut jättävät jälkiä,
ja perässäni kulkee kurainen vana.

Luotasi. Luoksesi?

Olisipa kuramatto ja tarraharja.
Puhdistaisin vanhoja haavoja.

Kipu opettaa.

Tai lamauttaa.

Sumuisessa sydämessä ei mikään liiku.

Jäljellä on tuhkaa arinassa,
jonne heitin sanat,
jotka eivät riittäneet.

Sivuja tarinassa,
joka ei koskaan alkanut,
ei kirjoiteta uudelleen.

Lautojen narinassa kuulen jokaisen askelen,
jonka itse valitsin.