tiistai 25. syyskuuta 2018

Runo 36#

Etsin unta aamu kahdelta,
kun pimeät lamput tuijottavat
takaisin.

Ne osoittavat kuin aseella.
Hain katse viipyy tunneissa,
jotka kiertävät kehää.

On turha räpiköidä pinnalla
ja odottaa.
Hukkuminen ei satu,
mutta repiminen pala kerrallaan…

Eivät näin syvissä vesissä ui
kuin saalistajat odottaen niitä,
jotka putoavat

tai pudotetaan.

Merialtaissa ei ruokita oravia.
Täällä katsellaan lasin takaa,
kuinka toinen petaa kuten makaa.

Tajunnan rajamailla
eksyn eläintarhaan ja delfinaarioon.
Täällä irvistellään häkkien molemmin puolin,
eivätkä temput enää naurata,
kun pienet äänet saavat apinoiden kasvot.

Tunnen itseni meduusaksi.
Muusaksi sanoi joku kauan sitten.

Silloin yö ei jättänyt leimoja silmien alle,
eikä juna asemalle,
jolta on pitkä matka uuteen aamuun.

Säikähtäisit peilikuvaa.
Luulisit törmänneesi haamuun,
joka jostain on karannut.





torstai 6. syyskuuta 2018

Runo 35#


Tunnen itseni hylyksi,
kun tyyntyy.
Syyskuun usva kalpenee
kasvoillani.

Levottomat sielut jättävät jälkiä,
ja perässäni kulkee kurainen vana.

Luotasi. Luoksesi?

Olisipa kuramatto ja tarraharja.
Puhdistaisin vanhoja haavoja.

Kipu opettaa.

Tai lamauttaa.

Sumuisessa sydämessä ei mikään liiku.

Jäljellä on tuhkaa arinassa,
jonne heitin sanat,
jotka eivät riittäneet.

Sivuja tarinassa,
joka ei koskaan alkanut,
ei kirjoiteta uudelleen.

Lautojen narinassa kuulen jokaisen askelen,
jonka itse valitsin.



sunnuntai 5. elokuuta 2018

Runo 34#


Säikähdän,
kun ovikello soi.

Ajatukset putoilevat
kolinalla
kuin lusikat kivilattialle.

En tiedä,
kumpaan jää jälkiä.

Sinäkö?

Toivottavasti et kuullut,
minkä metelin sait aikaan.

En osannut odottaa lainkaan

vihreyttä siellä,
missä ei pitänyt minkään kasvaa.

Voikukkia laattojen saumoissa.
Varsinainen puutarhuri!

Uskallanko avata oven?

En ole sama kuin ennen.

Vaikka toivon,
että tavallani parempi,
sen arvoinen,
että todella seisot siellä.

Silti pelkään,
etten osaa sanoa mitään.

Vuosien hiljaisuus haparoi huulillani.
Romaani ei riitä,
jos tahdot kokonaisia lauseita.

Mielessäni menee rikki jo lautasia,
kun matka on kilometrien mittainen.

Aion avata sen.

Toivottavasti tiedät, kenet tapaat,
koska minä en.

Korvani soivat,
kun kerään itseni matkalla,
astia kerrallaan.
Rikkalapio ja harja
- lakaisen sirpaleita.

Kaksi mukia.

Riittääkö pannullinen kahvia?
En ole oppinut vieläkään leipomaan.